Kukkakimppua hiekkatiellä ilmassa kannatteleva käsi voi olla mehiläisten myymäläauto. Erään näkökulman mukaan universumin myötätuntoa voi pitää asiana, joka tilitetään pankkitilin koron lailla myöhemmin takaisin antajalleen.

Ilo, suru, kateus, malttamattomuus, raivostuneisuus, onnellisuus, epätoivo, tuska, rakkaus, kiintymys, huolenpito. Ihminen on elänyt näiden, ja monien muiden tunteiden keskellä koko olemassaolonsa ajan. Tunteet koskettavat yritysjohtajia, työntekijöitä, sairaanhoitajia, asentajia, diktaattoreita ja meklareita.

Keskustelin hiljattain erään ystäväni kanssa, jonka kanssa päädyimme puhumaan tunteista. Onni, ilo ja onnistumiset on helppo kääntää voimavaraksi. Kuitenkin esimerkiksi meitä syvästi koskettavat yksinäisyyden, epäoikeudenmukaisuuden, kriisin, menetyksen ja epätoivon tunteet pyrimme sivuuttamaan, asettamaan aloilleen mielemme onkaloihin. Yhtäältä, kuten ilon ja onnen kokemuksessa on energiaa, on sitä myös toisenlaatuisissa tunteissa - näissä potentiaalisissa mielen dynamoissa. Jos ajattelemme tätä tarkasti, eikö se istu suomalaiseen mielenlaatuun hyvin? Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi.

Voimme kirpeitä marjoja huulillamme kertoa toiselle vihaavamme häntä. Voimme ratsastaa Eroksen huumassa intohimoisesti auringonlaskuun. Voimme kunnianhimomme ja kuolemattomuuden tavoittelun edessä rakastaa kuuluisuutta niin paljon, että näemme sen eteen mitä tahansa vaivoja.

Intohimomme kääntyy toisessa hetkessä meitä vastaan, yhtäältä toisessa tukee meitä haluamassamme tunnekirjojen skaalan saavuttamisessa.

Taiteen tehtävä on välittää tunteita ihmisyyteen, ja ihmisyyttä tunteisiin.

Jo yli 30 000 vuotta sitten ihmisillä on ollut tarve käsitellä tunteitaan, kun he ovat vaeltaneet rasvakynttilän valossa kilometrejä syvälle Lascaux’n luoliin maalaamaan ensimmäisiä säilyneitä taideteoksia.

Eläköön ihmisyys - eläköön taide!