” Kukkeriskrumeluuri heittää kuperkeikkaa
eikä koskaan unohda yhtä seikkaa:
elämä on sangen ihanaa,
kun Krumeluuria rakastaa”

Miettiessäni Konnevesi-viikon blogitekstiä katseeni osui pöydällä lojuvaan uutukaiseen, lorukirjaanjoka odottaa viisivuotiasta lapsenlastani. Vilkaisin kirjaa ja yhtäkkiä huomasinkin suunnittelevani ohjelmaa hänen isosiskonsa kesäkuiselle syntymäpäivälle. Näin sieluni silmin, miten luen juhlissaloruja. Hämmästytän lapset  – olenhan sentään isoäiti – Rottamaisella rokilla, josta jatkan runolla Harmitus ja muita tunteita. Siinäpä saavat lapset osoittaa, miltä näyttää kun on pettynyt, surullinen, kauhistunut. Näytelmähän siitä syntyy!

Vaikka olin joutunut blogin suunnittelussa sivupolulle, olinkin kirjoittamisen ytimessä. Olinsukeltanut inspiraatioon. Palasin tekstini alkumietteisiin. Aloin pohtia, mikä ihmisen tekee eläväksi. Mikä avaa sielun tuntemaan? Aloinpa ihmetellä myös, mikä tuo elämään Krumeluuria. Vastaus kysymyksiin oli nenän edessä: luovuus ja taide. Ne ovat välineitä arjen rikastuttamiseksi ja uusien näköalojen löytämiseksi – niin tekijälle kuin kokijalle.  

Taide on koskettanut minua moninaisilla vaelluksilla Iberian niemimaan pyhiinvaellusreiteillä. Olen nähnyt puhuttelevaa arkkitehtuuria, kokenut musiikin lumoa, ihmetellyt niin modernia kuin vanhaa kuvataidetta. Kaikki tämä on johtanut minut omille luoville poluille. Olen löytänyt itsessäni uinuvia kirjoja ja kirjoittanut niitä esille.

Olen matkannut taidetta etsien myös Suomessa. Kun kesällä 2023 tutkailimme puolisoni kanssa majapaikkoja Itä-Suomen reissulle, Konneveden Taidekoti osui silmiin, ja niinpä meistä tuli Kristiina Hurmerinnan talon yläkerran lumoutuneet vieraat. Eikä aikaakaan kun puhe Kristiinan kanssa alkoi virrata! Jälkeenpäin selvisi – poikani tarkan muistin ansiosta – että mehän olemme tuttuja jo kahdeksankymmenluvun loppupuolelta puolalaisen Pomerania-laivan matkalta. Silloin lapsemme, teinit, nyt aikuiset, harjoittelivat discotanssin ensiaskeleita. Discon reunioniasuunnitellaan nyt minun kotipaikkani lähelle Tampereen Aitoniemessä, Lampun tilalle, joka sattuukin olemaan tuttu paikka Kristiinalle.

Viime kesänä olimme taas Konnevedellä, silloin luonnollisesti Naisten viikolla. Taide kosketti sekä inspiroi villisti ja intohimoisesti. Teki eläväksi. Kohotti. Avasi sielun portteja. Suomalainen barokkiorkesteri soitti ohjelman mukaisesti ”1600-luvun kiihottavia ja rauhoittavia soololauluja sekä instrumentaalimusiikkia” savupirtin hämärässä. Anu Komsi lauloi siellä Kaija Saariahon säveltämiä Saarikoski-lauluja niin komeasti, että lampaatkin osallistuivat esitykseen juuri oikeassa kohdassa!

”Kukkeriskrumeluuri rakastaa vaatteita, pitsiä, samettia, kommervenkkeja.” Mistä Sinä inspiroidut?

Nyt odotellaan kesää 2025. Kurkatkaa Naisten viikon huikeaa ohjelmaa!

‍

Marjatta Lehtovirta
Psykologi, opettaja, kirjailija

(Lorut: Ilona Tomi: Menninkäisen sukka, Loruja kaikenikäisille. Kuvitus Anna-Liisa Tarvainen. 2025)