Voltaire murjaisi, että se mikä on liian typerää sanottavaksi, voidaan laulaa. Nuorena herätin pahaa verta Levyraadissa sanomalla, että iskelmissä sanat ovat usein vielä latteampia kuin sävelmä.

Viime vuosikymmeninä lauluntekijät ovat kiinnittäneet erityistä huomiota sanoituksiinsa, usein sävelmän kustannuksella. Taidemusiikin puolella taas on aina menty musiikki edellä ja hyväksytty sekin, ettei laulettuja sanoja aina voi erottaa vaan ne on luettava käsiohjelmasta. Mutta tekstin on oltava korkeatasoinen voidakseen inspiroida säveltäjää pitkänkin sävellysprosessin ajan.

Tekstin hakeminen kestää usein kauan, enkä aina edes tiedä mitä haen ennen kuin olen sen löytänyt. Löydettyäni hyvän tekstin, tiedän minkä tyyppisen teokseen tähtään — teksti kun tarjoaa musiikille pohjapiirroksen ja keskeisimmät karakterit. Jos tekstit ovat tekijänoikeudellisesti vapaita tai jos runoilija sallii minulle erivapauksia (kuten Lassi Nummi ja Bo Carpelan ovat tehneet), saatan lyhentää ja yhdistellä tekstejä. Päämääränä on, että teksteistä muodostuu dramaturginen kokonaisuus — esimerkkeinä lauluosuuksia sisältävät teokseni 4. pianokonsertto Genom kvällen (Carpelan, 1986) ja 2. sinfonia ”Yön ja rakkauden lauluja” (Nummi, 1997).

20 vuotta sitten Eira Stenberg osui naapurikseni Villa Karon taiteilijaresidenssissä, Länsi-Afrikassa, ja tutustuin hänen tuotantoonsa. Kun pian tämän jälkeen Kuhmon Kamarimusiikki tilasi minulta pianokvarteton, halusin reflektoida Eiran puuaiheisia runoja puhtaasti soittimellisessa teoksessa ja sävelsin eräänlaisen parafraasin ”Puun ääni” (2006). Varsinainen tekstien säveltäminen tuli ajankohtaiseksi, kun kitaristi Patrik Kleemola, joka on tilannut minulta useita teoksia, halusi laulusarjan sopraanolle. Niinpä etsin runoja, joiden minä on nainen ja joissa naisen näkökulma nousee voimallisena esiin.

Valitsin viisi Eiran runoa, ryhmittelin ne eräänlaiseksi matkaksi tai pienoisoopperaksi, jonka kuluessa nainen vapautuu kiihkeästä miessuhteestaan, synnyttää itsensä uudelleen. Tekstien kiihko vaati intiimin kitaran seuraksi vahvemman soittimen ja valitsin harmonikan. Olen käyttänyt sävellyksissäni tekstejä yhdeksällä eri kielellä, pääasiallisesti soinnin ja ylipäätään sisällön vuoksi mutta myös siksi, että suomenkielinen musiikki harvoin pääsee matkustamaan. Eiran runoja on käännetty monille kielille, joista uuteen sävellykseeni valikoitui englanti. Tällä kertaa olemassa olevat käännökset eivät täysin tyydyttäneet, joten saimme Jaakko Mäntyjärveltä uudet. Kuva oman nahan luomisesta kiteyttää teoksen ydinajatuksen, joten annoin sille nimeksi Shedding my Skin (2025).

Shedding my Skin kuullaan tämän kesän Konneveden Naisten viikolla. Tule mukaan sunnuntaina 19.7. klo 15.00 kunnantalon Konnevesisaliin, jossa Trio Unusual esittää teoksen sopraano Kaisa Kraftin, kitaristi Patrik Kleemolan ja harmonikansoittaja Mikko Luoman voimin. Liput 40 € Tiketistä, tervetuloa!