Friedrich Nietzsche toteaa, että matkaan kohti mielen sinfoniaa kuuluu oleellisena osana myös epäharmonia ja kaaos.  

”You need chaos in your soul to give birth to a dancing star”

Insinöörinä ja tulosorientoituneena pragmaatikkona tämä ajatus kutkuttaa omaa sieluani – kaaoksessa on paljon mahdollisuuksia luoda järjestystä ja nähdä tuloksia tietyn toiminnan seurauksina. Työelämässä meidät kaikki oikeutetusti kellotetaan osaksi koneistoa, joka liikuttaa kokonaisuutta haluttuun suuntaan. Luo jatkuvasti muuttuvan maailman kaaoksen keskeltä uusia tuloksia.

Työyhteisön osana oleminen, merkityksellisen työn tekeminen ja onnistumiskokemusten saavuttaminen ovat oleellinen osa yksilön onnellisuutta länsimaisessa yhteiskunnassa – ja hyvä niin!

Työelämän vastapainoksi tarvitaan harrastuksia. Liikunta on ollut läsnä elämässäni aina, mutta olen onnellinen, kun viime aikoina olen löytänyt harrastuskirjooni mukaan enenevissä määrin kulttuuria ja taidetta. Olen myös aiheesta kiinnostuttuani ymmärtänyt, että suvussamme on ollut melko paljonkin taiteellista aktiivisuutta – ja se on mielestäni insinöörivoittoisessa suvussa ja perheessä kasvaneena upeaa!

Keskustelin hiljattain tätini kanssa puhelimessa taiteesta – hän kysyi mikä saa minut käyttämään aikaani vapaaehtoisesti esimerkiksi Konneveden Naisten Viikkojen korkeakulttuurifestivaalin järjestelyihin? Miksi teen työtä taiteen eteen?

Kysymykset veivät minut pohtimaan nopeasti elämää – aika arvotetaan tyypillisesti rahamääräisenä korvauksena. Tämän seurauksena voidaan tehdä helposti erottelu työajasta ja vapaa-ajasta.

Kuitenkin esimerkiksi Seneca toteaa yksiselitteisesti, että aika on kaikista tärkein pääomamme – ja Martin Heidegger täälläolon (Dasein) rakenteesta, että siitä on hyväksyttävissä tosiasiallisesti vain yksi fakta: kuolema kohtaa meidän kaikkien täälläolon vääjäämättä.

Saku Tuominen kertoo elämänkerrassaan Ettekö te tiedä kuka minä olen, että ei ole koskaan kokenut tehneensä töitä koska on nauttinut työtehtävistään aina niin paljon.

Ajauduinkin pohtimaan, onko yhteiskunnallisella tasolla mahdollista saavuttaa enemmän tämänkaltaisia kokemuksia sekä työssä, että vapaa-ajassa? Siis että ihmiset pääsevät tekemään enemmän asioita, joista he saavat itselleen mielen sinfoniakokemuksia.

Wolfgang Goethe on todennut tärkeäksi aloittaa sen mitä ikinä teet tai unelmoit tekeväsi. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikaa.

Ehkä voidaan todeta ajatusmahdollisuudeksi, että sielun sinfoniaa voi ruokkia epäharmonian ja kaaoksen lisäksi myös esimerkiksi taiteella, kulttuurilla, urheilulla, liikunnalla tai muilla harrastuksilla.